Unihiekkaa etsimässä: Ajatuksia unikoulusta ja kadonneita tutteja

R on pian 9 kuukauden ikäinen. En voi ymmärtää, mihin menneet kuukaudet ovat kadonneet. Äitiysvapaani päättyy noin kahden viikon kuluttua eli periaatteessa vauvani olisi "valmis" hoitoon ja minä palaamaan töihin. Mutta todellisuudessa en todellakaan olisi valmis laittamaan R:ää hoitoon tai menemään itse töhin. Tuntuu, että olemme vielä jossain syvällä vauvakuplassa, missä heräillään paljon ja opetellaan yhteistä arkea.

Meidän unikoulu: toteutusta vaille valmis

Onneksi minulla on mahdollisuus jäädä vielä kotiin ja jatkaa vauvaelämää täällä meidän vauvasumussa. Olisin jo ihan valmis tuntemaan oloni jokseenkin normaliksi tai heräämään jonakin aamuna tuntien itseni virkeäksi. Olemmen pian 9 kuukautta nukkuneet muutaman tunnin pätkissä. Joitakin parempia öitä on jo mahtunut joukkoon, mutta en silloin osaa itse nukkua heräilemättä. Oikeastaan katkonaiset unet alkoivat jo viime kesänä helteiden aikaan ison vauvamahan kanssa. En enää edes muista millaista on nukkua monta tuntia ilman, että heräilisin. Samalla, kun sinnittelen eteenpäin, olen kuitenkin äärettömän onnellinen siitä, että saan olla kolmen pojan äiti ja meillä on kaikki kuitenkin tosi hyvin.

Olen jo pidempään ajatellut unikoulua. Toistaiseksi asia on jäänyt ajatuksen tasolle, koska ajatuskin siitä tuntuu tällä hetkellä liian väsyttävältä. Yhden huonomman unijakson jälkeen menin kirjastoon ja lainasin "Unihiekkaa etsimässä" -kirjan. En kuitenkaan ole vielä saanut avattua koko kirjaa ja itseasiasa ensimmäinen laina-ainakin meni jo umpeen. Eli asia on vielä aika vaiheessa... Tiedän perusperiaatteet unikouluun liityen ja tiedostan myös sen, että sen jälkeen saattaisimme kaikki nukkua paremmin. Mutta mistä saisimme sen boostin, että oikeasti jaksaisimme yöllä toimia johdonmukaisesti ja olla esimerkiksi antamatta yömaitoa, mikä lähes takuuvarmasti rauhoittaa ja nukuttaa vauvan uudestaan uneen.

Esikoisemme oli myös huono nukkumaan, mutta en enää muista missä vaiheessa hän alkoi nukkumaan yöt heräämättä. Sen kuitenkin muistan, että emme toteuttaneet mitään kovin johdonmukaista unikoulua. O oli hyvä nukkuja ja hän jätti yömaidot kokonaan pois noin 8 kuukauden ikäisenä itsestään. Olen ehkä alitajuntaisesti odottanut, että ikä tekee tehtävänsä ja R alkaisi pikkuhiljaa nukkumaan pidempiä unia.

 

Tuttiosaston kanta-asiakas

Kahdelle vanhemmalle lapsellemme ei myöskään ole tarvinut tehdä tuttivieroitusta tai herätä yöllä laittamaan tuttia suuhun. E:lle emme vain enää antaneet tuttia ja hänelle se oli täysin ok. O jätti tutin pois alle puoli vuotiaana kahden viikon flunssan jälkeen, kun ei tukkoisella nenällä voinut syödä tuttia. R:n kohdalla olemme tässäkin uuden edessä. Tuttteja lentelee öisin pinnasängyn välistä ja aamuisin keräilen niitä ympäri makuuhuonetta. Viikonloppuna mieheni kaivoi sänkymme välistä neljä tuttia! Nyt niitä sitten taas on :) Olen ollut hyvä asiakas lähimarketin tuttiosastolla.

Emme ole antaneet R:n syödä tuttia hereillä ollessaan eikä hän sitä silloin kaipaamaan. Olen yrittänyt ulkona hiekan ja kaiken muun syömisen sijasta tarjota tuttia, mutta hän heittää sen pois. Unille mennessään R kuitenkin kaipaa tuttia ja öisin se saattaa rauhoittaa takaisin unille. En koe, että meillä olisi mikään kiire tutin vieroittamisessa, koska sen käyttö on suhteellisen vähäistä, mutta öisin sen etsiminen on aika turhauttavaa. Eli R:n olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen ilman maitoa tai tuttia.

Uusia taitoja harjoitellaan myös yöllä

8 kuukauden lääkärineuvolassa juttelimme lääkärin kanssa nukkumisesta. R on kehittynyt nopeasti ja osaa jo paljon erilaisia taitoja. Kääntymistä vatsalleen hän harjoitteli monta yötä pitkän aikaa. Hampaita on myös tehty huolella ja ajan kanssa, niitä on tällä hetkellä puhjennut vasta kolme. R on ehtinyt sairastaa jo kolme korvatulehdusta, joten myös ne ovat tehneet osansa katkonaisiin uniin. Meidän yhtenäiset pisimmät unipätkät tähän mennessä ovat varmaankin olleet noin neljä tuntia kerrallaan.

Kaikki nämä ovat vaikuttaneet nukkumiseen eikä unikoulu poista näihin liittyviä heräämisiä. Tiedostan kyllä, että unikoululla voisimme saada helpotusta öihin ja kun vauva oppisi nukahtamaan itsekseen, hän ei tarvisi öisin niin usein aikuisen apua. Viime yö antoi pitkästä aikaa taas toivoa parempiin öihin, kun R söi vain kaksi kertaa! Eli hän nukkui noin 3-4 tunnin pätkiä. Jaksan siis myös uskoa, että ehkä aika auttaa ja ihan pian huomaan, että meillä nukutaan hyvin.


Seuraa Pikku Leijonat -blogia